torstai 29. syyskuuta 2016

Täydellisen leivinuunin metsästystä

Pääsinkin jo kertomaan, että tehtiin täyskäännös leivinuunin valinnassa. Olen vielä aika yllättynyt asiasta itsekin, sillä meillä on ollut aika vankkumattomat mielipiteet ja materiaalivalinnat, ainakin tähän mennessä. Vaikka kaikenlaista säätöä on ollut, ollaan kyllä tehty kaikki päätökset aika helposti ilman ylimääräistä vatulointia.

Toisin kävi nyt tämän leivinuuni-jutun kanssa. Talosuunnittelun alkuvaiheessa mietittiin vuolukivistä leivinuunia. Vuolukivi oli meille tuttu materiaali jo ennestään ja tiedettiin hyvin sen ominaisuudet.

Pyydettiin viime syksynä parit tarjoukset vuolukivisestä leivinuunista ja kauhistuttiin. Hinta oli aikamoisen korkea.

Vuolukiven korkean hinnan säikäyttämänä aloimme miettiä muita vaihtoehtoja. Nikolla on lapsuusajan muistoja mummolassa olleesta isosta tiilisestä leivinuunista. Ja niin aloimme pohtia tiilivaihtoehtoa. Tiili on materiaalina hyvinkin edullinen, mutta muuraustöiden kanssa hinta kohoaa aika paljon. Tietysti muuraustyö on erittäin tärkeä tehdä oikein eli kyllä siitä kuuluukin maksaa. Kokonaiskustannuksissa tiili oli kuitenkin edullisempi kuin vuolukivi.

Ihastuimme myös tiilen ominaisuuksiin. Sekä löysimme mieluisan tiilikuosin ja leivinuunimallin. Ehdittiin muurata savupiippukin tiiliuunia varten eli tarkistettiin tehtaalta oikeanlainen hormiliitosalue yms.

Tämäntyylistä karkeaa tiilikuosia mietittiin


Syntymäpäiväni iltana Niko tarjosi mulle pienen tujauksen viskiä, mikä muutti koko tilanteen :D Pohdittiin siinä samalla, minkä väriset saumat halutaan tiiliuunimme ja yhtäkkiä totesinkin, etten haluakaan tiilistä uunia enkä edes muistanut enää tarkalleen, minkälainen valitsemamme uuni oli. Se ei enää tuntunutkaan sopivalta. Niko totesi olevansa täysin samaa mieltä.

Sitten iski paniikki, että millainen leivinuuni me sitten halutaan! Piippu oli jo valmis ja leivinuuni olisi kiva saada piakkoin ennen kuin talvi iskee kunnolla päälle. Googlattiin itsemme puuduksiin, soittelin seuraavana päivänä taas leivinuuni tarjouksia ja ihan hyviä tarjouksia saatiinkin…

Mutta kyllä se vuolukivikin tuntui vähän tylsältä vaihtoehdolta, kun löysin Hopealoimun. (Ei ollut muuten helppo googlattava, kun hain vain leivinuuneja, tiili leivinuuneja ja vuolukivisiä leivinuuneja). Laitoin Nikolle viestiä, että nyt löysin meille hyvän leivinuunin! Niko taisi vastata, että niin löysit! Niin pyydettiin tarjous, mikä taidettiin vahvistaa jo seuraavana päivänä.  

Hopealoimu-tulisijat ovat elementtirakenteisia ja niiden pintamateriaaleina on Hopealoimu-kivi, mikä on siis liuskekiveä. Materiaali on kovempaa kuin vuolukivi eikä se ime rasvaa itseensä. Hopealoimu-kiveä esiintyy tiedettävästi vain Keski-Suomessa Pihtiputaalla. Tulisijojen päästöt ovat myös huippuluokkaa eli puu palaa tehokkaasti ja siitä saadaan kaikki tehot irti.

Meille tulee nyt tuo Ounas LU6-S hieman tuunatulla ulkonäöllä. Halusimme ison ja massiivisen leivinuunin. Ja sen tulemme saamaan. Ounas painaa lähes 4000 kiloa ja korkeutta sillä on huimat 173 senttiä.

Tässä se komeilee! Meille tulee vielä lohkottua kiveä osittain uunin etupuolelle


Asennusta joudumme odottelemaan vielä muutaman viikon. Vähän harmittaa, kun ei oltu ”riittävän ajoissa” liikkeellä, kun olisi ollut kiva saada leivinuuni jo aiemmin. Toisaalta, jos olisi oltu, niin ehkä emme olisi ehtineet muuttaa mieltämme ja olisimme varmaan tilanneet jonkun ihan toisen leivinuunin… 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita!